Totuus on tarua ihmeellisempää

Pirkkalainen, huhtikuu 2004

TOTUUS ON TARUA IHMEELLISEMPÄÄ

Vuoden 2001 syksyllä oli määrä julkistaa Ben Affleckin uusi elokuva Peloista pahin. Elokuva jäi kuitenkin pahasti todellisuudelle toiseksi, kun muutama saudiarabialainen terroristi ohjasi kaksi matkustajakonetta World Trade Centerin kaksoistorneihin.

Toivoa täytyy, ettei uusin katastrofielokuva Day after tomorrow jää myös todellisuudelle toiseksi. Tässä elokuvassa Jake Gyllenhaalin näyttelemä nuori mies lähtee uuden jääkauden tuhoamaan New York Cityyn etsimään kadonnutta morsmaikkuaan. Samassa elokuvassa suunnattomat ja toistuvat pyörremyrskyt ovat jyränneet Kalifornian ja Floridan. Muusta maailmasta ei ole tietoa - amerikkalainen elokuva ei perinteisesti ole muusta maailmasta kovinkaan kiinnostunut.

Pentagon eli Yhdysvaltain puolustusministeriö sen sijaan on. Muutama kuukausi sitten Pentagon julkisti ilmastonmuutosta koskevan raportin, joka oli öljyteollisuuden tukemalle presidentti Bushille kovin nolo. Pentagon totesi, että ilmaston lämpeneminen on tosiasia ja mitä ilmeisemmin USA:lle suurin kansallinen uhka, jollei siihen pikaisesti puututa. Suomelle Pentagonin raportti povasi karmeaa kohtaloa: mannerjäätiköiden sulaminen kääntäisi Golf-virran, toisi Pohjoismaihin uuden jääkauden ja ajaisi meidät kaikki etelään asumaan.

Näin synkkä ennuste lienee tarua, mutta lievempiä ikäviä seurauksia ilmaston lämpenemisestä saattaa tulla: Suomesta katoavat havumetsät ja kauniit pakkaskelit, jolloin on mukava hilpaista ladulle. Vai miltä kuullostaa kahdeksan kuukautta nolla- ja loskakeliä? Taivas olisi yhä synkkä kuin sysimusta yö iltapäivän kello viidestä aamu kymmeneen, mutta ei olisi uutta lunta teitä valaisemassa. Pahinta tässä lievemmässä skenaariossa olisi kuitenkin se, että eteläisemmät maat kärsisivät ankarasta kuivuudesta, pahoista myrskyistä, nälänhädästä ja kansainvaelluksista. Tämä uusi uljas maailma ei kuullosta sellaiselta, joka ostaisi Pirkkalassakin valmistettavaa uusinta teknologiaa - tai myisi meille maissimuroja.

Mitä siis tehdä, jotta Kiotossa vuonna 2002 sovitut kasvihuonepäästörajoitukset toteutuisivat ja ilmaston lämpeneminen saataisiin pysähtymään? Kuluttaja voi ostaa onnellisen kanan munia ja syödä vähemmän energiaintensiivistä kasvisruokaa mieluummin kuin härkää joka päivä. Tällainen eläinten oikeuksiin ja ympäristön etuun keskittyvä ostoboikottielämä on monen nuoren opiskelijan elämäntapa. Harvempi kiireinen kolmen lapsen äiti kuitenkaan jaksaa tällaista taakkaa kantaa. Niinpä asiat täytyy kansainvälisin sopimuksin, lainsäädännöllä ja viisaalla verotuksella hoitaa niin että työntekijöiden ja ympäristön oikeuksia rikkovat tuotteet poistuvat kaupan hyllyiltä. Vähintäänkin ympäristölle ja terveydelle haitallisten tuotteiden pitäisi olla kalliimpia, ei halvempia kuin ympäristöystävällisten ja vähärasvaisten tuotteiden.

Julkisissa sekä yrityshankinnoissa voi ehkä edellyttää muunkin kuin hinnan huomioonottamista. Siellä on työntekijöitä työkseen näitä asioita pohtimassa. Yksittäiselle kuluttajalle on kuitenkin liian rankkaa työpäivän päätteeksi pohtia kauppatavaroiden elinkaarta. Kuluttajan pitäisi voida tehdä päätöksensä sen mukaan mitä hän haluaa sekä mikä on hänen kukkarolleen ja terveydelleen hyväksi. Jos kaupantekovaiheessa pitää pohtia työntekijöiden oikeuksia, järjestäytymisastetta, työsuojelua, hiilidioksidipäästöjä, sademetsien kaatamista ja kuljetusetäisyyksiä, tulee kaupanteosta yhteiskunnallinen harrastus. Enkä usko, että se on monenkaan suomalaisen toivomus. Pitää puhua vähemmän kuluttajan vastuusta ja enemmän kansalaisen vastuusta: kansalaisen vastuusta äänestää päättäjiksi sellaisia ihmisiä, jotka kannattavat sitovia ja valvottuja kansainvälisiä sopimuksia kansainvälisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Suomi kuluttaa henkeä kohti enemmän luonnonvaroja kuin useimmat muut maat. Tämä johtuu pitkästä kylmästä talvesta ja harvaanasutusta maasta. Kummallekaan emme voi mitään. Monelle muulle asialle kuitenkin voimme. Suomi on nimittäin myös vakaa ja järjestäytynyt yhteiskunta, jossa asuu lahjomatonta ja pätevää väkeä. Lakeja noudatetaan ja niiden noudattamista valvotaan. Ihmiset arvostavat ympäristönäkökulmia ja oppivat nopeasti uutta. Ideoita syntyy suomalaisten päissä kuin sieniä sateella. Pirkkalan teknologiayritykset ovat siitä hyvä esimerkki. Tuskin presidentti Halonen turhaan palkitsi pirkkalalaisen teknologiayrityksen. Julkiset investoinnin koulutukseen ja tutkimukseen ovat maailman huipputasoa. Julkinen liikenne pelaa, kevyen liikenteen väyliä löytyy, VR on yhä valtion omistuksessa. Jo suomalaista pullonkeräyssysteemiä pidetään maailmalla organisoimisen ja ympäristöystävällisyyden malliesimerkkinä.

Sen lisäksi että suomalaisten täytyy pitää oma pesä puhtaana, suomalaiset voivat tarjota asiantuntemuksensa maailman käyttöön. Vielä on suomalaisille keksittävää: missä viipyy vedellä kulkeva vetyauto? tai varastoitava ja kuljetettava aurinkoenergia? Suomi voi olla aloitteentekijä niin yritysmaailmassa kuin kansainvälisissä konferensseissakin. Pätevä ja lahjomaton virkamieskunta, nopeasti oppiva ja yhtenäinen kansa, vastuullinen ja pitkän tähtäimen etua tavoitteleva yrityskanta. Siinä entistä ympäristöystävällisemmän Suomen ja maailman resepti. Kaikki ainekset ovat jo pöydällä, kunhan sekoitetaan! Ettei tarvitse vaihtaa murtomaahiihtoa Kurikan laduilla vesihiihtoon Helsingin Senaatintorilla..