Se tärkeä kotikolo
Vuokralaisten Keskusliiton Asuntomme -lehti 2189.2004 SE TÄRKEÄ KOTIKOLO! |
Tämä on Muumikirjoissa esiintyneen Piisamirotan viisautta. Piisamirotta korostaa aina olevansa filosofi, joka vähät piittaa kaikesta maallisesta. Oman kodin merkitystä kuvannee, että tästä "filosofiudestaan" huolimatta hän haikailee kovasti kotikolonsa perään. Asuntopolitiikasta puhuttaessa puhutaan isoista asioista. Niin, kysehän ei ole yhtään sen pienemmästä, kuin ihmisten kodeista. On sanomattakin selvää, että oman kodin mukavuus on yksi keskeisimpiä asioita joka vaikuttaa elämisemme laatuun. Sellaiseen meillä jokaisella pitäisi olla oikeus – oikeus kotiin, ihan mukavaan sellaiseen ja vieläpä kohtuuhintaiseen. Tällä hetkellä meillä on monessa suhteessa ongelmia. Yksi niistä on, ettei ns. sosiaalinen asuntotuotanto edelleenkään lähde liikkeelle siinä määrin, kun olisi toivottavaa. Viime aikoina on tehty tervetulleita parannuksia aravan ja korkotuen ehtoihin, nämä ovat olleet tärkeitä päätöksiä. Tästä huolimatta ara-tuotanto ei vieläkään vedä. Hallitusohjelman kymmenentuhannen asunnon vuositavoitteesta jäätiin jälkeen nelisentuhatta asuntoa viime vuonna ja sama jatkuu. Ongelma heijastuu myös vuokra-asujien kukkaroon. Käytännössä tällä hetkellä esimerkiksi aravavuokrataso ei pysty kilpailemaan omistusasumisen hintatason kanssa eikä ole oikein, että pienituloisimmat ihmiset joutuvat maksamaan vuodesta toiseen korkeampia korkoja asumisestaan kuin omistusasunnoissa asuvat. Hallitusohjelma toteaa, että uusien ja vanhojen aravalainojen ehtojen on oltava kilpailukykyisiä suhteessa markkinakorkoihin. Samaa sanoo eduskunta omissa budjettipäätöksissään. Hallituksen asuntopoliittisen ohjelmankin tavoitteita ovat mm. sosiaalisen asuntopolitiikan jatkuvuuden turvaaminen ja kasvukeskusten asuntotuotannon lisääminen. Nyt on täsmennettävä miten kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytysten turvaaminen saadaan toteutumaan konkreettisesti. *** Näin hervantalaisena ja muutenkin olen aina halunnut nostaa kunniaan lähiöt ja lähiöperheet. Yhteiskunnan on pidettävä huolta siitä, että lähiöiden asuinympäristö on miellyttävä ja turvallinen ja varmistettava, että puitteet elämiselle ovat hyvät, esimerkiksi niin, että koulut ovat hyvätasoisia kaikkialla. Asuntopoliittisestikin lähiöissä on oma haasteensa: asuntokantamme peruskorjaustarve, joka on yksi asuntopolitiikan suurimpia kysymyksiä tulevaisuudessa. Huomattava osa suurten kasvukeskusten asuntokannasta on perusparannusiässä. Olemassa olevasta asuntokannasta huolehtiminen on kansallinen velvollisuus, joka ei onnistu ilman yhteiskunnan panostusta. Minä näkisin, että valtion asuntorahaston varoja tullaan tarvitsemaan mm. tähän tarkoitukseen. Kaiken kaikkiaan asuntorahaston rahoja on voitava tulevaisuudessakin käyttää siihen, mihin ne ovat tarkoitettu: kotien rakentamiseen ja korjaamiseen - ei valtion budjetin yleiskatteeksi. |