Pitäkää huolta lapsistamme

Hervannan Sanomat 7.4.2004

PITÄKÄÄ HUOLTA LAPSISTAMME

Eduskunnassa oli esillä yksi vuoden tärkeimmistä papereista eli hallituksen laatimat valtiontalouden kehykset vuosille 2005 -08. Suomeksi sanottuna tämä kehyspaperi tarkoittaa sitä, että siinä on määritelty rahankäytön puitteet tuleville vuosille: paljonko on rahaa terveydenhuoltoon, koulutukseen, puolustusvoimille ja niin edelleen.

Olen aina pitänyt ykkösasiana sitä, että kunnilla on mahdollisuus tuottaa peruspalvelut hyvin ja laadukkaasti. Tämän osalta kehyksissä on myönteinen suunta. Tulevina vuosina kuntien valtionosuudet tulevat nousemaan 655 miljoonaa euroa. Tämä mm. käynnissä olevien terveyshankkeen sekä sosiaalihankkeen johdosta. Palveluiden järjestämiseen lisää rahaa - ihan oikein.

Kehyksissä on budjetoitu 100 miljoonaa euroa sosiaalialan hankkeeseen, jossa parannetaan mm. ikääntyvien ihmisten palveluiden saatavuutta, kehitetään lastensuojelua ja parannataan vammaispalvelujen saatavuutta.

Eräs miellyttävä yksityiskohta tässä ohjelmassa on se, että perhepäivähoitajien asemaa tullaan parantamaan. Vihdoin ja viimein! Perhepäivähoitajat tekevät arvokasta työtä lasten parissa, josta kuitenkaan ei ruhtinaallista palkkaa makseta. Näin ollen on varsin kohtuullista, että perhepäivähoitajien työolosuhteita ja taloudellista asemaa parannetaan - näin lupaa ohjelma.

Tämä on työvoitto pitkän vuosia jatkuneen työn johdosta, jota eduskunnassa on tehty. Asia ei ole kokonaisuudessa iso, mutta se on tärkeä niille ihmisille, joita se koskee. Siksipä asian hidas eteneminen välillä miltei tuskastutti. Mutta joskus näköjään se politiikan arki on tätä: samasta asiasta saa jankuttaa vuosikausia, kunnes se sitten eräänä päivänä johtaa tulokseen. Onneksi jotkut asiat etenevät nopeamminkin.

Kehyksissä on paljon hyvää, mutta eräänlainen pettymys ne ovat opiskelijoiden osalta. Hallitusohjelmassa linjataan, että opiskelijoiden asemaa tullaan parantamaan - hyvä. Tätä ajatellen tehtiin pari selvitystäkin, joista toisessa esitettiin mm. että alle 20-vuotiaiden vanhempien tuloihin liittyvää tarveharkintaa opintotuessa lievennettäisiin ja että opiskelijoiden asumislisää parannettaisiin.

Näitä esityksiä ei kehyspaperi huomioi, vaan ainoana porkkanana tarjotaan opiskeluajan jälkeistä verosubventiota opintolainan lyhennykseen. Eli jos otat lainaa, voit siitä sitten osan vähentää verotuksessa valmistuttuasi.

Mielestäni tämä ei riitä, vaan kohtuullista olisi, että toteutettaisiin myös muut selvityksessä esitetyt parannukset. Tuo alle 20-vuotiaiden opintotukiasia on merkittävä myös "näin hervantalaisittain", sillä pari vuotta takaperin Hervannan lukiolaiset toivat eduskuntaan adressin tämän asian puolesta. Olisi hienoa, jos nyt vihdoin voisi todeta, että asia on edennyt.

Opiskelijoiden asema on monen ihmisen huolena tänä päivänä. Minuun kansanedustajana eivät ole yhteydessä pelkästään opiskelijat vaan myös entistä enemmän opiskelijoiden huolestuneet vanhemmat ja isovanhemmat. Toreilla useasti kuulen, että pitäkää nyt ihmeessä huoli meidän lapsistamme ja lastenlapsistamme. Samaan aikaan muuten usein nuoret ihmiset tulevat puhumaan siitä, että ikäihmisistä on huolehdittava. Eli huolta kannetaan puolin toisin, se on upea juttu.

Politiikassa olen vuosien varrella oppinut, että ei koskaan saa lannistua - sen todisti tämä perhepäivähoitajia koskeva esimerkkikin. Siksipä edelleen uskon, että saamme tilannetta vielä korjattua ja esitetty verosubventio ei lopulta jää ainoaksi parannukseksi. Työ jatkuu. Siksipä esimerkiksi opiskelijoiden oma aktiivisuus on ollut todella tervetullutta asiassa.

Viime viikolla eduskunnan edessä oli tuhatpäin valkolakkisia nuoria vaatimassa etujaan ja kortteja meille on tullut satamalla. Painostusta, hyvä. "Kiltit lapset eivät vaadi mitään, kiltit lapset eivät saa mitään", sanoi Otto von Bismarck joskus. Tämän olen usein politiikassa toimiessani pitänyt mielessä.