Maailma ei ole vaihtoehdoton

SAK:n Palkkatyöläinen 17.3.2004

MAAILMA EI OLE VAIHTOEHDOTON

Muistattehan, kun aikanaan käytiin räiskyvää keskustelua helikopterihankinnoista. Eduskunnalle oli esitetty, että hankitaan 3,8 miljardilla markalla kuljetushelikoptereita ja niitä suojaavia taistelukoptereita.

Tasan päivälleen kuusi vuotta sitten 17.3.1998 päädyttiin eduskunnassa hallituspuolueiden välillä neuvottelutulokseen, ettei taisteluhelikoptereita hankita. Tuossa neuvottelussa helikopterien tilausvaltuutta pienennettiin 1.6. miljardia markkaa, taistelukopterit jätettiin pois ja vaadittiin, että kuljetuskoptereiden on oltava myös pelastustehtäviin soveltuvia.

Tuota ennen oli jo saavutettu neuvottelutulos, jossa tilausvaltuutta olisi pienennetty 1,2 miljardia. Tässä yhtälössä taistelukoptereille ei sanottu ehdotonta ei:tä vaan jätettiin armeijalle vapaat kädet karsia hankintaa. Tämän neuvottelutuloksen oma SDP:n ryhmäni hylkäsi riittämättömänä ja näin sitten eduskunnassa hylättiin taisteluhelikopterien hankinta kokonaan.

Muistan aidosti keskustelun kuuden vuoden takaa. Eduskunnalle yritettiin vakuuttaa, että kuljetuskopterit tarvitsevat ehdottomasti taistelukopterit rinnalleen, muuten ne ammuttaisiin alas heti niiden noustessa ilmaan. Meidän taistelukoptereihin kriittisesti suhtautuvien edustajien näkemyksiä pidettiin epäasiallisina, epäisänmaallisina ja lapsellisina. Joissain puheenvuoroissa oltiin sitä mieltä, ettei eduskunnan ylipäätään tulisi laittaa näppejään näihin kysymyksiin, kun kerran ei uskota, mitä asiantuntijat sanovat.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, 4.3.2004, armeijan iskukykyä selvittänyt työryhmä suosittaa puolustusvoimia luopumaan taistelukopterihaaveistaan, koska ne tulevat liian kalliiksi. Työryhmän mielestä tavoitellut tulokset saadaan aikaan halvemmallakin.

Niinpä niin. Korvaavia ja halvempia systeemejä kyllä löytyy, kun viitsitään etsiä. Hei, maailma ei olekaan vaihtoehdoton! Kun demariryhmä hylkäsi taistelukopterit, meille naurettiin - nyt hylkää armeija. Jos tuolloin olisimme kiltisti syöneet mitä meille yritettiin syöttää, olisimme nyt toista miljardia köyhempiä.

Kysyä siis tässä vaiheessa sopii, missä on asioiden valmistelijoiden vastuu? Onko asioita esiteltäessä selvitetty riittävän pitkälle eri vaihtoehdot ja niiden kustannukset? Kuinka monta miljardia meillä on tapana heittää ilmaan, kun armeijan tekee mieli milloin minkäkin sortin sotaleluja? Tulivathan Hornetitkin aikanaan maksamaan yli tuplasti sen, mitä niiden hinnaksi oli arvioitu.

***

En voi olla ajattelematta tätä opettavaista tarinaa aina nykyisinkin, kun puolustusmenot ja erilaiset hankinnat tulevat puheeksi. Aikana, jolloin koulut, sairaalat, vanhainkodit - kaikki - joutuvat elämään nyörit tiukoilla ei voi olla niin, että joku taho saa aina kaiken haluamansa vain vähän vingahtamalla.

Tähän samaan liittyen tulee mieleen viimeaikainen puolustusministeriön selvitys Naton vaikutuksista Suomeen. Selvityksessä arvioituja Naton mahdollisia kustannuksia, n. 70 miljoonaa euroa vuodessa, pidetään yleisesti aika alimitoitettuna.

Olivat kustannukset sitten mitä suuruusluokkaa tahansa, niitä joka tapauksessa on. Jo 70 miljoonaa on paljon ja ainakin minua ihmetyttää, kun kerrotaan, että sen voisi ottaa puolustusvoimain olemassa olevista menoista eli lisää rahaa ei tarvittaisi. Kysyä sopii ehkä hieman luvalla yksinkertaistaen, että mitenköhän paljon "löysää" siellä sitten sisällä on, jos ko. summan löytäminen vuosittain ei tuottaisi ongelmia?

Oli miten oli, itse lukeudun niihin, jotka eivät Natossa näe mitään sellaisia hyötyjä, että meidän sinne pitäisi liittyä. Taistelukoptereitakaan ei tullut kun tarpeeksi laitettiin hanttiin. Niiden hetki meni - aika ajoi ohi. Nato on vanhanaikainen systeemi - ajaako aika senkin ohi ihan kohta. Sitten kaikki ihmettelee että miksi sinne haluttiinkaan, ihan niin kuin taistelukoptereiden suhteen nyt on.

Tämäkin mahdollisuus on halutessamme olemassa - kun se maailma ei ole vaihtoehdoton.