Lipposen sukujuuret

8.7. 2004

LIPPOSEN SUKUJUURET

Taas on käyty yksi puoluekokous kotikaupungissani Tampereella. Tällä kertaa Suomen keskustan. Kaikki meni niin komeasti, kun Tampereella tuleekin mennä, eli paljon komeammin kuin Turussa menisi. Ainoan ongelman toi eteen luonnonmahti. Nimittäin sunnuntaiksi suunniteltu lippumarssi läpi Tampereen peruttiin "sateen vuoksi".

Ehkä keskusta oli laskenut sen varaan, että nyt, hallitusvastuussa, päivä paistaa aina. Mutta miksi silti koko marssi peruttiin, mene ja tiedä. Tamperelaisena minä olisin siinä tilanteessa yksinkertaisesti käyttänyt sateenvarjoa.

Ko. sunnuntaina minä ja mieheni olimme ostamassa ruohonleikkuria, (jota myöhemmin emme tosin osanneet käyttää), eikä siellä puutarhakaupan pihassa satanut. Mahtoikohan siis tosiasiassa kokouksen yksituumaisuus tehdä temput. Yksimielinen kokous kenties vedettiin läpi ennätysajassa, eikä kukaan oikein viitsinyt jäädä odottamaan marssia kun koti kutsui. Ja ehkä sitten äänin 2814 - 0 päätettiin, että iltapäivällä sataa kuitenkin. Ja niin jäi Tampere sillä erää valloittamatta.

***

Komissaarikysymys käy kuumana. Paavo Lipponen olisi paras: osaamista ja arvovaltaa riittää. Kisa on kuitenkin kova, niin kuin kovasta paikasta kuuluukin olla. Siksipä viimeistään nyt kannattaa kaivaa esiin yksi valtti, jota ei muilta löydy: sukujuuret.

Paavohan on tunnetusti kotoisin kaikkialta, sukua löytyy kylästä kuin kylästä, kaikkialta, missä Paavo käy puhujamatkoillaan. Joskus olen epäillyt, että tällä vauhdillahan koko Suomi polveutuu Lipposesta!

Eikä tämä vielä riitä. Myös Euroopan osalta löytyy. Todistettavasti Paavo Lipponen on ainakin Italian kuningassukua ja Pariisin oopperatalossa on hänen sukulaistaan esittävä patsas. Ja onhan yksi Roomankin kuuluisimmista nähtävyyksistä Mooses-patsas.

Eiköhän näillä eväillä jo Eurooppakin valloiteta - satoi tai paistoi.

***

Kunta-alan eläkeuudistuksen yhteydessä eduskunnassa hyväksyttiin lausuma, jossa vaaditaan työterveyshuollon ja työsuojelun parantamista ja työkykyä ylläpitävien toimien tehostamista.

Tämä on tärkeää. Ei eläkeuudistusten tavoite, jaksaa pitempään työelämässä, toden totta hoidu vain lakeja muuttamalla. Olennaista on työssä jaksaminen. Jos ihminen on väsynyt ja rikki, ei hänen ensimmäinen ajatuksensa varmasti ole jaksaa vieläkin pidempään.

Avainasemassa ovat niin fyysinen kuin henkinenkin jaksaminen. Työolosuhteita on parannettava ja ihmisiä kuunneltava ja arvostettava. Ja kun puhutaan kunnista, voitaisiin pikkuhiljaa lopettaa kaiken yksityisen ihannointi. Ei ole kovin motivoivaa tehdä duunia ja kuunnella samalla, kun joku opettaa, että yksityinen tekisi tämän saman paremmin ja halvemmalla - tokkopa.

Amerikkalaiset ovat yksityistämässä avaruussukkuloitakin raharikkaiden seikkailunhalun tyydyttämiseksi, jätetään me nämä hurlumheit omaan arvoonsa ja puhutaan hyvien julkisten palveluiden puolesta.