Lähiöt kunniaan

Hervannan Sanomat 28.1. 2004

LÄHIÖT KUNNIAAN!

Näin tammikuussa eduskunta ei ole koolla ja niinpä me kansanedustajat saamme olla kotimaakunnissamme. Menoa riittää myös täällä ja paljon on puhuttu politiikkaa ihmisten kanssa.

Ylivoimaisesti eniten keskustelua on aiheuttanut iso huoli työpaikoista, nyt kun olemme eläneet näitä täysin kohtuuttomilta tuntuvien irtisanomisten huippuaikaa. Ymmärrän kyllä sen, että jos yrityksellä ei kerta kaikkiaan ole enää asiakkaita ja tominta ei kannata, niin ei kai siinä muuta voi tehdä kuin laittaa pillit pussiin.

Eri asia sitten on, kun näitä irtisanomisia tehdään puhtaasti pörssikurssien parantamiseksi, mikä nykyisin tuntuu olevan muotia ja se pääasiallisin syy. Jokin roti tälle hurlumhei-menolle on saatava - tämä tuntuu olevan ihmisten ykkösanoma tällä hetkellä.

Tämä hurlumhei-meno on esimerkki aikamme ilmiöstä, globalisaatiosta, jota ei ole vielä tarpeeksi ihmisten yhteisten pelisääntöjen kautta saatu hallintaan. Nyt myllertävät markkinavoimat kovine arvoineen.

Tästä tuli mielleyhtymä hiljan pois menneeseen aikamme suurmieheen Kalevi Sorsaan, joka viisaasti 90-luvun lopulla toi esiin huoltaan markkinoiden ylivallasta. Tuolloin Sorsa kiitti Luojaa siitä, että peruskoulu- ja kansanterveysuudistus tehtiin jo1970-luvulla. Nyttemmin tämän globalisaation ja markkinavoimien kulta-aikana meillä ei ilmeisesti "olisi varaa" näihin palveluihin.

Niinpä niin, nyt olemme huomattavasti vauraampia, mutta joskus tuntuu, että rahaa saisi ainakin markkinavoimien mielestä riittää korkeintaan veronalennuksiin. Tässä suhteessa toivoisin malttia eduskunnassakin, kun tulevana keväänä keskustelemme mm. verolinjoista.

Huolehditaanhan ensin palveluiden rahoitus kuntoon. Ja katsotaan sitten mihin meillä on varaa. Ymmärrän sen, että työllisyyssyistä verotusta kevennetään. Mutta sitä en sitten ymmärräkään, kun taas viime päivien muutamissa puheenvuoroissa on kilvan kiljuttu yleisten isojen veronkevennysten perään ja painotettu tarvetta myös isotuloisten veroaleen. Siinä ei ole enää kyse työllisyydestä, enemmänkin itseisarvosta.

***

Asuntoasiat ovat nyt ajankohtaisia. Hallitus käsittelee torstaina esitystä asuntopoliittiseksi ohjelmaksi. Yksi sen pääkohdista on, että asuntotuotantoa lisätään kasvukeskuksissa ja että sosiaalisen asuntotuotannon jatkuvuus turvataan. Eli että valtion tuella edelleenkin rakennettaisiin vuokrataloja, jotka sitten olisivat vuokraltaan kohtuullisia.

Viime aikoina tämä yhtälö ei ole oikein toiminut. Aravakorot ovat olleet markkinakorkoja selkeästi korkeammat ja tästä kärsivät mm. vuokralaiset asumisen hinnassa. Myöskään rakennuttajia ei sosiaalinen tuotanto ole em. syistä kiinnostanut ja tuotantomäärissä ollaan jääty selkeästi tavoitteista.

On syytä vakavasti toivoa, että asunto-ohjelman toimilla tämä tilanne saadaan muutettua. Toimien riittävyyttä on tarkkaaan valvottava.

Mielestäni asuntopoliittisia linjoja mietittäessä on nostettava arvoon lähiöt ja lähiöperheet. Toisin kun joskus uskotaan, myös lähiöissä kasvaa fiksuja ja vastuuntuntoisia lapsia ja nuoria. Tärkeintä on, että lapsista välitetään. Yhteiskunnan on puolestaan pidettävä huolta, että lähiöiden asuinympäristö on miellyttävä ja turvallinen ja varmistettava, että puitteet elämiselle ovat hyvät, esimerkiksi niin, että koulut ovat hyvätasoisia kaikkialla ja että apua tarvittaessa on olemassa turvaverkkoja.

Asuntopoliittisessa mielessä lähiöt ilmentävät sitä, miten suomalainen yhteiskunta huolehtii oman asuntopolitiikkansa hedelmistä. Ja tästä perinnöstä on meidän pidettävä huolta!