Kunta-alan eläkeuudistus Eduskuntaan

KTV:n yhdistys 249 lehti, toukokuu 2004

KUNTA-ALAN ELÄKEUUDISTUS EDUSKUNTAAN

Aiemmissakin kirjoituksissani esillä ollut lakiesitys kunta-alan eläkeuudistuksesta on nyt saapunut eduskuntaan ja on sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Uudistuksen keskeiset sisällöt ovat peruslinjoiltaan samoja, kuin yksityisalojen eläkeuudistuksessa, joka eduskunnassa hyväksyttiin vähän yli vuosi takaperin.

Monet uudistuksen yksityiskohdat ovat myönteisiä, esimerkkinä mainittakoon, että vihdoin eläkettä alkaa karttua jo 18-vuotiaana tehdystä työstä. Aiemminhan raja on ollut jostain syystä 23 ikävuodessa, eikä tätä ole pidetty oikeudenmukaisena. Toinen kauan odotettu uudistus on, että eläkettä alkaa karttua muun muassa vanhempain- ja työttömyysetuuksien perusteena olevista ansioista.

Työelämän ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta on myönteistä, kun esim. äitiysloman ja hoitovapaan aika lasketaan mukaan eläkekarttumaan. Sanoisin, että naisten asema tätä kautta paranee selkeästi ja kaiken kaikkiaan nämä osat uudistuksesta parantavat tulevien polvien asemaa työmarkkinoilla.

***

Yhtä aikaa kunta-alan uudistuksen kanssa saimme käsiteltäväksemme valtion eläkeuudistuksen. Tämä, samoin kuin yksityisalojen ratkaisu oli, on hyväksytty kolmikantaisesti niin, että työmarkkinaosapuolet ovat sen hyväksyneet.

Ikävää on, että näin ei ole kuntapuolella. Sinne jäi edelleen muutama asia erimieliseksi eli yksimielisyyttä KTV:n ja kuntien eläkevakuutuksen kesken ei saavutettu. Päätöksentekijän näkökulmasta tämä on tosi vaikeaa, sillä mieluusti näkisi, että työelämää koskevat merkittävimmät uudistukset olisi hyväksytty myös työmarkkinaosapuolten kesken.

Lukuisten neuvottelujen seurauksena hallituksen esityksessä moni asia liikkui KTV:n vaatimusten kannalta myönteiseen suuntaan. Yksi erittäin tärkeä asia, jonka hallituksen sosiaalipoliittinen ministerivaliokunta lisäsi esitykseen oli TEL-turvalauseke. Se pitää huolen siitä, ettei kunta-alan eläke voi missään yksittäistapauksessa mennä alle yksityisalojen TEL-tason.

Noin muutoinkin kunta-alan uudistus on pääpiirteiltään ok. Esimerkkilaskelmat osoittavat, että jatkossa erot esim. yksityisalojen eläkkeisiin ovat pääsääntöisesti kunta-alalla työskentelevien eduksi ja että nyt esitettävät säännökset johtavat usein parempaan lopputulokseen kuin voimassa olevat säännökset. Uusi järjestelmä siis tuo vähintään nykyisen suuruisen eläkkeen, jos henkilö jatkaa työssä nykyiseen eläkeikäänsä asti.

Näistä hyvistä asioista huolimatta ongelmaksi jäi valitettavasti jo aiemminkin kuvaamani epäkohta eli normeeraus. Tämä sanahirviö koskee tilanteita, joissa henkilö haluaa jäädä eläkkeelle ennen nykyistä eläkeikäänsä 63 vuotta täytettyään. Tällöin eläke normeerataan, mikä Suomeksi sanottuna tarkoittaa, että henkilö menettäisi osan ansaitusta eläkkeestään, jos hän haluaisi jäädä eläkkeelle ennen nykyistä eläkeikäänsä 63-vuotiaana.

Tältä kannalta katsottuna järjestelmä ei ole tasavertainen yksityisen puolen kanssa. Siellä jo 63-vuotiaana saa niin valitessaan jäädä normaalin suuruiselle eläkkeelle. Jos jatkaa pitempään, saa isomman "superkarttuman", jota houkuttimena käyttäen yritetään estää kaikkia työntekijöitä jäämästä eläkkeelle jo 63-vuotiaana. Kunta-alallakin tämä superkarttuma porkkanana on, mutta sen ei katsota riittävän, vaan lisäksi on olemassa keppi, eli tämä normeeraus. Ja tämä ei tietenkään tunnu oikeudenmukaiselta. Nyt sitten sosiaali- ja terveysvaliokunta paneutuu asiaan tarkkaan asiantuntijoita kuunnellen.

Olisi todella tärkeää, että onnistuttaisiin löytämään kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Tahtoa varmasti on, mutta käytännössä se ei tule olemaan helppoa, sen verran monesti ja pitkään on käsiä tässä asiassa väännetty. Työntekijäjärjestöjä on tultu vastaan monessa kohdassa, mutta kipukohtia vielä on, joihin pitäisi voida puuttua. Kaiken kaikkiaan on eläkejärjestelmiä uudistettaessa alalla kuin alalla on muistettava, ettei tavoite - jaksaminen pitempään työelämässä - todellakaan onnistu vain eläkelakeja muuttamalla. Tarvitaan paljon toimia työolosuhteiden parantamiseksi, työn kuormittavuuden vähentämiseksi ja työssä jaksamisen lisäämiseksi. Myös henkiseen jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Työntekijöitä on
kuunneltava ja arvostettava