Itsevaltiaistakin tuttu

Hervannan Sanomat, toukokuu 2004

ITSEVALTIAISTAKIN TUTTU

Viime viikkoina on eduskunnassa ollut normaalin työn ohella myös muuta vipinää. Toukokuun loppu tarkoittaa aina takuuvarmasti luokkaretkiaikaa ja se näkyy myös meillä. Niinpä minulla on ollut vieraana useita mukavia koululaisryhmiä, tästä ihan läheltä kotikulmilta ja vähän kauempaakin eri puolilta Pirkanmaata.

Luokkaretkeläisiä on ollut kaiken ikäisiä: nelosluokkalaisista yseihin, ja onpa muutama eka- ja tokaluokkalainenkin pikkumies ja -neiti käynyt. Lapsiryhmät ovat mukavia vieraita. Kysymyksiä satelee paljon ja myös elämänviisauksia meille opiksi ja neuvoksi eduskuntaan.

Mukavaa on ollut huomata, että joskus vaikealtakin tuntuva politiikka on tavalla tai toisella tuttua lapsillekin. Itsevaltiaista tutut hahmot kiinnostavat, ja terkut olenkin välittänyt niin Tanja Karpelalle, Paavo Lipposelle kuin Mauri Pekkarisellekin, joka oli erään 11-vuotiaan pojan ehdottomin suosikki.

Ja muutenkin perusasiat ovat aika hyvin selvillä: tiedetään, että eduskunnan tehtävä on päättää yhteisistä asioista. On ihan hieno juttu, jos näistä vierailuista jää jotakin mieleen niin, että demokratia ei sitten isompanakaan tuntuisi ihan vieraalta ja kaukaiselta vaan meidän jokaisen yhteiseltä asialta.

***

Noin muuten tämän kevään aikana on vielä monta isoa asiaa ratkaistavana: on mm. terveydenhuollon hoitotakuu, kunnan ja valtion eläkeuudistus sekä koko yhteisöveron uudistamispaketti.

Kunta-alan ja valtion eläkeuudistuksissa tehdään samat rakenteelliset uudistukset kuin viime vaalikauden lopulla tehtiin yksityiselle puolelle. Näissä ratkaisuissa on mukana muutama tärkeä myönteinen yksityiskohta, esimerkiksi se, että tulevaisuudessa eläkettä alkaa karttua jo 18-vuotiaana tehdystä työstä entisen 23 ikävuoden sijaan.

Toinen tärkeä uudistus on, että eläkettä alkaa karttua muun muassa vanhempain- ja työttömyysetuuksien perusteena olevista ansioista. Työelämän ja perheen yhteensovittamisen näkökulmasta on myönteistä, kun esim. äitiysloman ja hoitovapaan aika lasketaan mukaan eläkekarttumaan. Nämä uudistukset ovat kauan odotettuja: kansanedustajavuosieni aikana yksi aika yleisesti minulle esitetty huoli tasa-arvonäkökulmasta on ollut se, ettei lasten hoitamisen ajalta ole kertynyt eläkettä.

Valtion eläkepaketti on työmarkkinaosapuolten hyväksymä. Valitettavaa on, että näin ei ole kuntapuolella, vaan siellä edelleen hiertää muutama asia. Työtä meillä siis riittää, ainakin itse pidän tärkeänä, että eduskunnan käsittelyssä lakia voitaisiin vielä hioa.

***

Pitkän aikavälin tavoite eläkeuudistuksissa on kannustaa siihen, että ihmiset jaksaisivat pitempään työelämässä. Tänä päivänä kuitenkin työelämä on usein liian uuvuttavaa. Kiire- ja hoppumaailmassa, jossa tehokkuus on "in", eivät ihmiset aina jaksa.

Niinpä on turha kuvitella, että joskus tulevaisuudessa jaksettaisiin vieläpä pidempään, ellei samalla radikaalisti edistetä työssä jaksamista ja paranneta työolosuhteita. Myös henkiseen jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota.

Vaikka pitkän tähtäimen huolena on jaksaminen pitempään työelämässä, emme saa unohtaa erästä ongelmaa tässä ja nyt. Tänä päivänä ei nimittäin ole tavatonta kuulla siivoojalta, jonka kädet ovat olleet toimintakyvyttömät jo vuosia, että "virallisten paperien" mukaan hän on "täysin työkykyinen". Niinpä hän on kortistossa, eikä toivotusta eläkkeestä ole tietoakaan. Olen sitä mieltä, että pitkään työttömänä olleiden ihmisten, jotka ovat tosiasiassa työkyvyttömiä, tulee päästä eläkkeelle. Se on ainoa oikea inhimillinen ratkaisu.