Kaljulla hännällä ei pitkälle pötkitä!

Pirkanmaan Sanomat 7.6.2001

KALJULLA HÄNNÄLLÄ EI PITKÄLLE PÖTKITÄ!

Suomeen viime aikoina julkisuudessa perustettu Attac-liike on saanut paljon huomiota osakseen. Pähkinänkuoressa kyse on kansalaisliikkeestä, jonka keskeisenä teemana on se, että nykyajalle tyypillinen pääomien ja markkinoiden hallitsematon jyllääminen saataisiin takaisin ihmisten kontrolliin.

Onhan niin, että talouden maailmanlaajuistumisen, sen kuuluisan globalisaation, myötä pääomat liikkuvat entistä vapaammin, eivätkä pääomaliikkeet enää perustu vain oikeaan kauppaan tai investointeihin vaan kasvavassa määrin valuuttaspekulaatioon. Tämän kaiken seurauksena pääomat sen kun keskittyvät.

Sanotaan, että tämän kehityksen seurauksena markkinavoimat ovat saaneet entistä enemmän valtaa. Suuryritykset ovat vapaat sijoittamaan tuotantonsa kulloinkin sinne, missä työvoiman hinta on halvin tai ympäristönormit ovat olemattomimmat. Päätöksenteossa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin
seurataan silmä tarkkana pörssikursseja ja mietitään, mitä kulloinkin "uskallettaisiin" tehdä, etteivät pääomat jyrähtäisi, suutahtaisi ja vaihtaisi maata.

Ja tiedetäänhän, että nämä "voimat" jyrisevät aina sen vahvemman puolesta. Kuvaava esimerkki tästä on USA:n uuden hallinnon suhtautuminen ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen. Muutama vuosi sitten kansainvälisesti päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että päästöjä ilmaan on kerta kaikkiaan rajoitettava ja eri maille määrättiin omat tavoitteensa asian suhteen.

Heti kohta valtaan päästyään Bush ilmoitti, etteivät jenkit aio noudattaa omaa velvoitettaan. Presidentille ilmeisesti olivat markkinavoimat vääntäneet rautalangasta, että jos hiilen käyttöä rajoitetaan, niin se loukkaa hiiliteollisuuden etua - ihanko totta? Tämän hoksattuaan Bushille olikin sitten totta vie lyhytnäköinen talouden etu paljon tärkeämpi kuin se pikkukysymys, riittääkö lapsillemme ja lapsenlapsillemme puhdasta ilmaa jota hengittää, pudasta vettä ja ruokaa!

Nyt on viimein lähdettävä siitä, että demokratia palautetaan sille kuuluvaan arvoonsa. Päätösten on lähdettävä ihmisten ehdoista, ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointi etusijalla. Ne markkinavoimat palautettakoon hyväksi rengiksi! Attac ajaa näitä periaatteita pyrkien edistämään mm. maailmanlaajuisen valuutansiirtoveron ns. Tobin-veron käyttöönottoa. Olen innolla mukana!

***

Tämä kilpailutalous ja äärimmäiset tehokkuuden yms. vaatimukset näkyvät myös ihan lähellä. Täällä meillä esimerkiksi Teollisuus- ja työnantajat sekä Elinkeinoelämän valtuuskunta ovat "koulutuksellisen tehokkuuden" nimissä vaatineet esim. koulunaloitusiän alentamista, tasokursseja, maksullisia koulutusohjelmia yliopistoihin ja nopeampaa valmistumista.

Ei siinä mitään, tiettyyn pisteeseen asti on tehokkuudenkin vaatiminen ihan ok. Muttei siitä saa tulla itseisarvo, jolle kaikki muut seikat ovat alisteisia. Onko esimerkiksi niin, että koulu on vain väline tuottaa osaavaa työvoimaa markkinoille mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti? Lapsen olisi mentävä kouluun jo kuusivuotiaana ja siitä sitten vaan tehokkaasti eteenpäin.

Kun sivistysvaliokunnassa käsittelimme esiopetusta, korostimme nimenomaan sitä, että oppimisen on tapahduttava leikin lomassa ja lapsen ehdoilla. Esiopetuksen tarkoitukseksi nähtiin paitsi oppimisvalmiuksien luominen, myös lapsen sosiaalisten taitojen ja itsetunnon kehittyminen. Maksuton esiopetus kaikille kuusivuotiaille oli hyvä uudistus. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että koulunkäynnin aloittamisikää tulisi laskea.

Jos aina vaan mennään tehokkuuden ehdoilla, jää taka-alalle koulun näkeminen sivistyspaikkana. Paikkana, jossa lapsi oppii ymmärtämään, oivaltamaan ja kyseenalaistamaan. Jos koskaan ei ole aikaa "pysähtyä" ja pohdiskella, olemme varmasti "tehokkaampia" muttemme välttämättä yhtään viisaampia. Ja totesihan Muumipeikkokin, "Mitä välittäisin tekniikan ihmeistä, jos häntäni on kalju?"!!!